Ukonpalko on Suomessa melko myöhäinen tulokaskasvi, ensimmäisen kerran se on nähty Helsingissä noin 160 vuotta sitten. Sitä seuraavina vuosikymmeninä ukonpalko on levittäytynyt Etelä-Suomeen. Viime vuosisadan alussa pelättiin jopa, että paalujuurisesta ristikukkaiskasvista voisi tulla hankala peltorikkakasvi. Luopioisten ukonpalko saavutti viimeistään 1920-luvulla, sillä Irja Ahonen on kerännyt sen Luopioisten kirkon läheiseltä heinäpellolta 1928. Tuohon aikaan ukonpalko on voinut olla yleisempi tai harvinaisempi kulttuurikasvi pitäjässä. Myöhemmin se on kumminkin tyystin hävinnyt samaan tapaan kuin moni muukin tuon ajan yleisistä peltorikoista. Ukonpalosta ei tullutkaan ongelmaa näin pohjoisessa ja kirkonkylän löytökin jäi Luopioisissa ainoaksi dokumentoiduksi koko 1900-luvulla.
Ukonpalon paluu Luopioisiin juontaa juurensa tämän kesän alkuun, jolloin menin kirkonkylän Rankkimäen jäteasemalle. Mielessäni olivat kevätkasvit, vähän aiemmin olin yhdellä toisella kompostipaikalla nähnyt villiintynyttä kevätsipuliflooraa helmihyasintista karamellinväriseen tulppaaniin. Aikaisimmat kevätkukat olivat tuolloin ehtineetkin lakastua ja enää yhden sipulikukan, ehkä mininarsissin (siis sen tavattoman yleisen pääsiäiskukan), lehtiä oli jäljellä puutarhajätteiden seassa. Sen sijan yhden monivuotisen maakasan sivulle oli ilmaantunut kukintaansa aloittava keltakukka, ukonpalko.
 |
| Bunias orientalis. Luopioinen Rankkimäki 8.6.2011. |
Vanhan Pälkäneen puolella ukonpalko on tietysti paljon yleisempi. Sen näkee helposti kasvavan siellä täällä esimerkiksi Onkkaalan kylänraitin varrella. Toinen kasvi joka leviämistavaltaan jollain tapaa muistuttaa ukonpalkoa on harmio (Berteroa incana). Myös sen ilmaantuminen Suomeen on jäljitettävissä 1800-luvun puoleenväliin ja Venäjältä tuotuihin maataloustuotteisiin. Harmiokin kasvaa vanhan Pälkäneen eri puolilla (ja ihan harmittomasti) mutta Luopioisissa ei missään.
 |
| Berteroa incana. Pälkäne 14.7.2011. |
Ukonpalon uusi löytöpaikka Luopioisissa on siitä mielenkiintoinen, että se taitaa olla alueen paras satunnaiskasvipaikka. Viime vuosien aikana siellä on tavattu hetken viipyviä satunnaistulokkaita ketoraunikista kanadankoiransilmään. Viime vuonna olen löytänyt Rankkimäeltä ruudulleen uutena punasolmukin ja vuohenkellon, tänä vuonna ukonpalon ja narsissin lisäksi kevätesikon ja kokoelman ruokasipulin eri lajikkeita. Tulevinakaan vuosina satunnaiskasvien ohivirtaus tuskin hiipuu otollisella paikalla.
Kuinka ukonpalko sitten eksyi uudelleen Luopioisiin vasta 83 vuoden jälkeen? Kasviatlaksen levinneisyyskartassa havaintojen iän mediaani on 1980-luvulla eli aika uuden puolella. Luulisin kuitenkin, että ukonpalko on jo ajat sitten vakiintunut suotuisille paikoille, muun muassa vanhoihin taajamiin, linnoituksille,
radan- ja tienvarsille, eikä levittäydy enää laajemmalle, mutta näkyvänä kasvina sen vanhoilta paikoilta kertyy tasaisesti uusia havaintoja. Luopioisissa se on sitten väliaikaisesti pistäytymässä ja tässä tapauksessa siemen levinnyt maansiirron mukana.
radan- ja tienvarsille, eikä levittäydy enää laajemmalle, mutta näkyvänä kasvina sen vanhoilta paikoilta kertyy tasaisesti uusia havaintoja. Luopioisissa se on sitten väliaikaisesti pistäytymässä ja tässä tapauksessa siemen levinnyt maansiirron mukana.
 |
| Ukonpalko on Helsingin Suomenlinnan linnoitusvallien tunnusomaisin kasvilaji. 25.7.2011. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti