maanantai 19. syyskuuta 2011

Unelmien kasviapaja

Viimein olen löytänyt kauan etsimäni, melkein täydellisen satunnaiskasviapajan.

Etsintäretkillä ehti vierähtää yksi kesä. Tuli kierreltyä liikennejoutomaita, kompostialueita, multavarastoja, maankaatopaikkoja. Päätelmäksi muotoutui se, että kaikki edellä mainitut ovat kasvistoltaan yllättävän homogeenisiä: niitä leviäviä puutarhakasveja, jotka toisinaan ja usein nousevat tapetille, paljon eri savikoita ja ehkä jotain muuta melko harvinaista. Ajattelin, että koko Suomen laajuudessa erittäin harvinaisia satunnaistulokkaita löytyisi enää vain suljetuilta satama-alueilta tai itäliikenteen ratapihoilta. Tosin yksi mahdollisuus oli jäljellä. Vanhan kaupunkialueen täysin poikkeuksellisen siemenpankin aarteet.

Löydetty satunnaiskasvien mekka sijaitsee Helsingin keskustassa, Töölönlahden etelärannalla, pääratapihan vieressä. Katutyömaan reunan kaivetulle maa-alueelle oli kesän aikana putkahtanut melko uskomaton joukko harvinaisuuksia tavallisen rikkaruohoston oheen:

* Viherrevonhäntä (Amaranthus retroflexus)
* Purasruoho (Borago officinalis)
* Hamppu (Cannabis sativa)
* Sinisavikka (Chenopodium glaucum)
* Punasavikka (Chenopodium rubrum)
* Hulluruoho (Datura stramonium)
* Kananhirssi (Echinochloa crus-galli)
* Neidonkieli (Echium vulgare)
* Peltokurjennokka (Erodium cicutarium)
* Kaliforniantuliunikko (Eschscholzia californica)
* Ripsisaurikki (Galinsoga ciliata)
* Pihakurjenpolvi (Geranium pusillum)
* Pallerokiurunkukka (Gilia capitata)
* Nukula (Leonurus cardiaca)
* Hapsihirssi (Panicum capillare)
* Hunajakukka (Phacelia tanacetifolia)
* Portulakka (Portulaca oleracea)
* Maarianohdake (Silybum marianum)
* Rohtopernaruoho (Sisymbrium officinale)
* Mustakoiso (Solanum nigrum)
* Rautanokkonen (Urtica urens)
* Persiantädyke (Veronica persica)

Tämän jatkoksi täytyy todeta, että monta lajia jäi vielä tunnistamatta, koska olivat vasta lehtiruusukkeina. Toisaalta monen kasvin kohdalla Retkeilykasvio ei riitä lainkaan avuksi määrittämiseen. Toivottavasti kukoistus jatkuu ainakin ensimmäiseen hallan puraisuun saakka.

Mikä tämä on? Ainakaan ei perunkoiso, jota kukan muoto edes vähän muistuttaa.

Entä tämä???

Mistä kummasta kaikki floora olikaan kotoisin? Luultavasti suuremmaksi osaksi siemenpankista ja pienemmäksi edellisenä kesänä vieressä sijainneesta, nyt jyrätystä perennapuistosta. Selvimpiä viljelyjäänteitä joutomaalla olivat muun muassa valkotupakka (Nicotiana alata), keltasuvikakkara (Glebionis segetum), erilaiset koristerevonhännät (Amaranthus) ja ehkä elefanttiheinä (Miscanthus sinensis).

Siemenpankin rikkakasveissa on monta harvinaistunutta tai muuten erikoista. Ainakin niistä useat ovat erittäin typpihakuisia, tai toisaalta eteläisiä rikkakasveja, joiden leviämistä Suomessa rajoittaa keskilämpötila. Ehkä kokonaisuudessa on muitakin heijastumia maan käyttöhistoriasta. Paikalla on voinut menneisyydessä olla junaliikenteen varastoalue, kaatopaikka, puistoa tai ehkä ne kaikki. Pitänee tutkia. Maanrakentamisen johdosta eri kerrostumien siemenet ovat kerralla ryöpsähtäneet reheväksi, kiehtovaksi mutta lopulta hyvin äkkiä katoavaksi kokoelmaksi. Näitä ei joka päivä tulekaan vastaan.

Saurikit (Galinsoga) ovat melko yleisiä kesäkukkaistutusten rikkana,
mutta harvinaisempia villinä.

Okahulluruoho (Datura stramonium) on venähtänyt suureksi pensaaksi.


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Punasolmukki

Punasolmukki, hauska maan tasalle painuva punasilmä, on aika myöhään tutuksi tullut kasvi.

Kaakkois-Pirkanmaalla eli Sydän-Hämeessä se osui näkökenttääni ensimmäisen kerran niin myöhään kuin hienoisesti toista vuotta sitten. Senpä jälkeen olen hoksannut solmukin tyypilliset lymypaikat ja muistiin merkittyjä esiintymiä on tähän mennessä alueelta kertynyt jo ainakin 35. Myös kokonaan uusilla neliöpeninkulmilla sen tapaa helposti. Siispä solmukki yleistyy hurjaa vauhtia, vai onko se jäänyt ennen huomaamatta?

Punasolmukkia ei runsaine punaisine pikku kukkineen voi sekoittaa toiseen Etelä-Hämeen maakunnan kasviin. Se kukkii kuitenkin nirsosti vain aurinkoisimmilla ilmoilla, mikä antaa pienen haasteen kasvin etsijälle. On sen ulkomuotokin omansa, mutta etäältä samankaltaisia vihreitä ruusukkeita tekevät tantereille monet muutkin lajit. Usein olen sen huomannut vain haravoimalla tiiviisti katseellani lajille kelvollisia sorapintoja.

Spergularia rubra, punasolmukki. Kangasala, Kuhmalahti.

Punasolmukin leviämistaipaleella näyttää maaseudulla olevan kaksi reittiä: autonrenkaat ja sorakuormat. Siksi kasvupaikatkin ovat melkein poikkeuksetta vilkasliikenteisiä hiekkakenttiä tai tuoreeltaan soritettuja pikkuteitä. Kaupungissa leviämiskuvio on ihan toista, siellä punasolmukin mielipaikkoja ovat myllätyt nurmikot ja asvaltinraot.

Kasviatlaksen mukaan punasolmukin esiintymistiheys harvenee Sydän-Hämeessä lännestä itää kohti. Idästä katsottuna kasvi on Laipanmaan puuplantaasien tieverkossa kerrassaan tavattoman yleinen, vaikka Laipanmaa onkin koko seudun syrjäisin kolkka. Tyypillisimmin solmukkia löytyy muutama yksilö kerrallaan sorateiden risteyksistä ja kääntöpaikoilta. Ihan satunnaisena tulokkaana sitä ei mitenkään voi pitää, sillä suurimmat koskaan nähdyt kasvustot löytyvät myös Laipasta. Esimerkiksi Sahalahden puoleisella "Jägerinrännillä" kasvaa neliömetrien laajuinen tuuhea solmukkimatto ja Kuhmalahden Elamonjärven lähellä metsäura on 300 metrin matkalta kokonaan punasolmukin vallassa, yksilöitä siihen mahtuu jokunen sata tai tuhat, ken laskisi ne.

Punasolmukkikasvustoa. Kangasala, Kuhmalahti.

Punasolmukki kuuluu rentohaarikon ja viherjäsenruohon kanssa pienten, vaatimattomien, mattomaisten kohokkikasvien porukkaan. Joitain muitakin samankaltaisia kohokkikasvilajeja kasvaa Suomessa, ja ovat paljon harvinaisempia, Etelä-Hämeessä niistä tyräruoho. Rentohaarikko on myös alkuperäiskasvilaji ja Sydän-Hämeessä ihan yleinen. Viherjäsenruoho vaikuttaa punasolmukin keinoin myös laajentavan levinneisyyttään metsäteille ja muille keinotekoisille hietikoille. Moiset kasvit vaikuttavat menestyvän erinomaisesti ihmisen kädenjäljessä vähään tyytyvinä ja helposti leviävinä. Vaikka eivätkään koolla mahtaile.


Scleranthus annuus, viherjäsenruoho. Luopioinen


Sagina procumbens, rentohaarikko. Luopioinen.


Herniaria glabra, ketotyräruoho. Hanko.