tiistai 31. heinäkuuta 2012

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pehmytmesiheinä

Kahdennenkymmenennen yhdeksännen päivän heinälaji on pehmytmesiheinä.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Puistonurmikka

Kahdennenkymmenennen kahdeksannen päivän heinälaji on puistonurmikka.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Hukkakaura

Kahdennenkymmenennen seitsemännen päivän heinälaji on hukkakaura.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Korpisorsimo

Heinäkuun kahdennenkymmenennen kuudennen päivän laji on korpisorsimo (Glyceria lithuanica).

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

tiistai 24. heinäkuuta 2012

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Italianraiheinä

Kahdennenkymmenennen kolmannen päivän heinälaji on italianraiheinä (Lolium multiflorum).

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ruis

Kahdennenkymmenennen toisen päivän heinälaji on ruis (Secale cereale).

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Heinäkaura

Heinäkuun kahdennenkymmenennen ensimmäisen päivän laji on heinäkaura (Arrhenatherum elatius).

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Siniheinä

Kahdennenkymmenennen päivän heinälaji on siniheinä (Molinia caerulea).

torstai 19. heinäkuuta 2012

Englanninraiheinä

Yhdeksännentoista päivän heinälaji on englanninraiheinä (Lolium perenne).

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Nurminata

Kahdeksannentoista päivän heinälaji on nurminata (Festuca pratensis).

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Nurmirölli

Seitsemännentoista päivän heinälaji on nurmirölli (Agrostis capillaris).

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Karheanurmikka

Heinäkuun kuudennentoista heinälaji on karheanurmikka (Poa trivialis). Se taitaa olla niitä lajeja, joita olen syyttä huomionut ennen turhan vähän. Kukkivana sen kyllä tunnistaa hyvin röyhyjensä ulkonäöstä, ne ovat jokseenkin nurminataan vivahtavat verrattuna yleisen niittynurmikkaryhmän lajeihin. Nimensä mukaan karhea heinä tuskin on erityisesti. Sen korsi karhentuu latvaa kohti, röyhyn alimpien haarojen välistä aika sileä mutta röyhyn kärjestä hiekkapaperin tuntuinen. Toki monella muullakin heinällä on karheita kukintoperiä muttei sitten samannäköisillä.

Karheanurmikka on yleinen koko Suomessa ja Retkeilykasvion mukaan myös alkuperäisenä lajina yleinen. Toistaiseksi olen nähnyt tätä heinää vain kulttuuripaikoilla.

Koiranvehnä

Heinäkuun viidennentoista päivän laji on koiranvehnä (Elymus caninus).

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Mäkilehtoluste

Kuun neljännentoista päivän heinä on mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum).

perjantai 13. heinäkuuta 2012

torstai 12. heinäkuuta 2012

Jäkki

Kuun kahdennentoista päivän heinä on jäkki (Nardus stricta). Se on toisinaan hyvin huomaamattomaksi piilotuva kasvi. Jäkin ihan kapeat tähkät eivät kukkivina ole juurikaan kortta leveämpiä, kuivina niiden tähkylät sojottavat sivulle kuin pienet sahanterät. Paremmin sen voi huomata etsimällä ja tunnustelemalla heinän pieniä tuuheita mättäitä. Lehdet ovat rihmaisia kuin monella muullakin heinällä, mutta jäkillä kaikkein jäykimpiä ja karheimpia.

Jäkkiä esiintyy aika lailla yleisenä koko Suomessa, mutta vähenevänä se on määritelty vuonna 2010 silmälläpidettäväksi.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Lehtotesma

Heinäkuun yhdennentoiosta heinä on lehtotesma, lyhyesti tesma (Milium effusum).

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ojasorsimo

Heinäkuun kymmenes heinä on ojasorsimo (Glyceria fluitans). Se on Suomen kahdeksasta sorsimosta ainoa yleinen.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Metsälauha

Kuun yhdeksäs heinä on tavallisin kaikista, metsälauha (Deschampsia flexuosa). Suomen yleisimmän heinän levinneisyyteen ei aukkoja mahdu, vaan laji kasvaa yhtä yleisenä joka kilometrillä Hangossa, Utsjoella ja niiden välillä.

Metsissä lauhaa esiintyy parhaimillaan myös todella todella runsaana. Varjoisassa kangasmetsässä heinä on tavallisesti vihreä steriili matto pohjakerroksessa. Kun varjostava puusto sitten hävitetään, metsälauha riemastuu ja voi paljastaa hennoista röyhyistä kasvavan harmaanpunertavanruskean meren. Sopivilla paikoilla yhtenäinen metsälauhakasvusto peittää hehtaarejakin metsänpohjaa. Muutama muu Suomessa tavattava matalakasvuinen lauhalaji on melko samannäköinen, muttei lehdiltään yhtä rihmamainen kuin metsälauha.

Deschampsia flexuosa. Luopioinen, Rautajärvi.


Lauhametsää. Kuusen taimia jossakin joukossa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Tuoksusimake

Heinäkuun kahdeksannen heinä on tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum). Kun joskus opettelin nimen lajille, jätti mielikuvan, että onpa vaatimattoman näköinen heinä. Ei se kookas olekaan mutta on niukkaravinteisen ketomaisen niityn tunnusomaisimpia heiniä ja siksi runsaana huomionarvoinenkin laji. Tuoksusimake on kumariinilta tuoksuva, kuten muista Suomessa yleisemmistä lajeista maarianheinät.

Retkeilykasvion neljäs painos jakaa tuoksusimakkeen kahdeksi alalajiksi, eteläisessä Suomessa kasvavaksi eteläntuoksusimakkeeksi ja pohjoisessa kasvavaksi pohjantuoksusimakkeeksi. Sittemmin alalajit on päätetty erottaa eri lajeiksi, niinpä tässä esittelyssä on tarkalleen ottaen eteläntuoksusimake, jolle Anthoxanthum odoratum-nimi kuuluu. Mielenkiintoisesti lajistatusmuutoksen jälkeen tuoksusimakkeiden etelä-pohjois-levinneisyysjakaantuminen näyttää Kasviatlaksen kartalla vähän hajaantuneen, kenties lajien raja ei olekaan aivan yksiselitteinen.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Hietakastikka

Heinäkuun seitsemännen heinä on hietakastikka (Calamagrostis epigejos). Ainakin aloittelijan on helppo sotkeutua kastikoiden määrittämiseen, kun ne vielä melkein kaikki risteytyvät keskenään. Hietakastikka erottuu helpoimmin muiden joukosta ulkomuotonsa erityisesti tuuhean röyhyn perusteella, ilmankin korren nivelten, kaleiden ja tähkyläkarvojen tarkempaa tutkimista. Hietakastikka on ihan osuva nimi monenlaisten hiekkaisten kasvupaikkojen heinälle. Epäilemättä ihmisen toiminta on edelleen lisännyt lajin elinpiiriä. Esimerkiksi tienvarsien sorituksilla hietakastikka on yksi tavallisimpia heiniä ja rupeaa näihin aikoihin juuri kukkimaan.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Nurmipuntarpää

Kuukauden kuudes heinä on nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis). Sen voi sekoittaa viljelyheinänä erityisen runsaaseen nurmitähkiöön eli timoteihin. Nurmipuntarpää, vanhalla nimellä alopekuuri, on ollutkin tärkeä nurmiheinä aikoja sitten ennen timotei-heinän saapumista. Näiden kahden selvä ero on puntarpään erilaiset kaleet ja siten sileämmät tähkäröyhyt, se myös tähkii timoteitä aikaisemmin. Nykyään puntarpäätä tuskin missään viljellään, mutta sitä kasvaa villinä hyvin yleisesti Etelä-Suomessa. Ainakin asutuksen läheisillä niityillä ja pientareilla huojuvat nurmipuntarpään tähkät vähän joka puolella.

Alopecurus pratensis. Luopioinen, Rautajärvi.

Alopecurus pratensis. Luopioinen, Rautajärvi.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Ruokohelpi

Viidennen päivän heinä on ruokohelpi (Phalaris arundinacea). Sitä voi myös pitää jo lehdistään helposti tunnistettavana lajina. Ruokohelven tukevasta korresta erkanevat lyhyehköt ja leveät, rapisevat lehdet. Ainakin rehevällä kasvupaikalla korret nousevat hyvinkin kahden metrin tasolle, joka on Retkeilykasviossa ilmoitettu enimmäiskorkeus. 

Ruokohelpi on ihan yleinen luonnonkasvi melkein koko Suomessa mutta myös laajasti viljelty. Energiakasvina sitä kasvatetaan nykyään satojen neliökilometrien alalla, sen raitalehtinen muunnos viiruhelpi on puolestaan yksi tavallisimpia koristeheiniä puutarhoissa. Hitusen yllättävää on, miten monilla eri kasvupaikoilla ruokohelpeä esiintyy. Se kasvaa usein rannalla tai suopellolla, mutta myös kuivanpuoleisella pientareella tai toisena ääripäänä ilmaversoisena vedestä järviruo'on tapaan.

Phalaris arundinacea. Luopioinen, Rautajärvi.
Phalaris arundinacea. Luopioinen, Rautajärvi.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Juolavehnä

Neljännen päivän heinä on juolavehnä (Elymus repens). Lajin erikoisuus on ohut ja haarova juurakko, jonka pienestäkin palasesta kasvi voi versota uudelleen. Ominaisuus taitaa olla ravinneköyhien merenrantahietikkojen heinän sopeuma, Suomessa juolavehnä esiintyykin alkuperäisenä rannikoilla. Juolavehnä viihtyy apofyyttinä varsin monenlaisilla paikoilla, kuivasta sorakasasta hyvin typekkäille joutomaille.

Kasvullisen lisääntymiskykynsä vuoksi juolavehnää voi kutsua riesallisten rikkakasvien huipuksi. Peltoviljelyksessä se on hyvin tavallinen ja yksi vaikeimmin hävitettävistä rikoista, vilja- ja tai heinäpellosta sen saa tuhottua haluttujen heinien joukosta vain kaikki kasvit myrkyttävällä herbisidillä. Sinällään laji ei ole kovin kauhistuttavan näköinen, keskikokoinen heinä, jonka tunnistaa kaksirivisistä tähkistään. Tähkylät ovat toisinaan selvästi vihneelliset, toisinaan vihneettömät. Vain suurina harvinaisuuksina Suomesta löytyy muita samannäköisiä villivehniä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Nurmilauha

Kolmannen päivän heinä on yleisyyshuippua: Nurmilauha (Deschampsia cespitosa). Se on jokseenkin joka niityn heinä, mutta erikoisen näkyvä kosteilla niityillä kasvaessaan monivuotisina mättäiksi kohoavina ruusukkeina.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Koiranheinä

Heinäkuun toisen päivän heinälaji on koiranheinä (Dactylis glomerata). Se on itselleni myös vanha tuttu laji. Heinäksi koiranheinä on siitä jännittävä tai poikkeava, että sen voi tuntea helposti pelkistä lehdistään, jotka ovat kourumaisia ja tyvistään ihan litistyneitä. Sen röyhykukinto on myös selkeästi omanlaisensa, tähkylät ovat rykelminä mutkikkaan rangan haaroissa. Koiranheinä on ihan yleinen Etelä-Suomessa, muinaistulokkaana pidetty ja rehuheinänäkin viljelty. Se on ainakin jonkun puutarhassa myös sitkeä rikkakasvi. Mättään kokoinen heinäkasvusto on niin tiukasti juurtunut maahan, että tuskin kaksin käsinkään saa sitä riuhtaistua irti.

Dactylis glomerata. Luopioinen, Rautajärvi.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Nuokkuhelmikkä

Heinäkuun ensimmäisen päivän heinälaji on nuokkuhelmikkä (Melica nutans). Se kasvaa erilaisissa lehtomaisissa metsissä ja esiintyy yleisenä koko Suomessa, eteläosassa laajalti hyvin yleisenäkin. Nuokkuhelmikkä itse asiassa kukkii jo aika varhain kesällä ja tähän aikaan sen tähkylät alkavat pullistua kypsyessään. Tähkylät ovat nuokkuhelmikän kukinnossa lajinimen mukaan nuokkuvana rivinä, josta heinän ihan helposti tunnistaa.

Melica nutans. Luopioinen, Rautajärvi.