torstai 16. elokuuta 2012

Vihreää samettia

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun äkillinen sadekuuro yllätti kesken sinne ja tänne suuntautuneen luontoretken. Kesän aiemmilla taivalluksilla jo tarpeeksi kostuttuani kiirehdin aukealta suojaan lähimpään katveeseen. Jouduinpa pian sellaiseen ryteikköön, että vesipisaroita oli mahdotonta väistellä. Tiheän lehtopensaikon, tuomea, taikinamarjaa, pohjanpunaherukkaa ja lehtokuusamaa, takana pilkotti seinä. Pystysuoraksi nouseva kallio jonka peitti kauttaaltaan vihreä kasvimassa. Kosteat ja varjoisat raot olivat aivan otollisia monelle saniaiselle: kivikkoalvejuurelle kallioimarteelle, metsäimarteelle, tihkupaikan näyttävälle korpi-imarteelle ja ympäristöstä poikkeavan kivilaadun osoittaville haurasloikolle ja karvakiviyrtille. Vallan rehevän paikan lajeista muodostui kukkivakin ruohokasvisto: lehto-orvokkia, mustakonnanmarjaa, lehtosinilatvaa, lehtoimikkää, tummasyyläjuurta, vuohenputkea, lehtivirmajuurta, lehtoarhoa ja isonokkosta muun muassa. Hienoin kaikesta oli silti syvään varjoon jäävä yhtenäisen sammalikon verhoama vihreän sileä seinämä, jota seisahduin nyt katselemaan. Aivan läheltä huomaa sen todella monipuoliseksi, lukemattomien lehtisammallajien mosaiikiksi. Ne eivät olleet tavallisista tavallisimman metsäkallion seinä- ja kerrossammalia vaan paljon pienempilehtisiä, hentoja ja samettimaisia, pesäkkeettöminä ulkomuodoltaan hyvin lähelle toistensa näköisiä. Riemastuneena nypin mukaani sammaltuppoja näytteeksi.

Suomenkielisen määritysoppaan puuttuminen lienee asettunut esteeksi sammaliin perehtymiselle. Toisaalta muistan määrityksen haasteet, toisinaan joutuu työntymään solujen mittakaavaan asti löytääkseen lajien eroavuudet. Nyt tyydyin tutkimaan sammalsaalista vain yksinkertaisesti selailemalla kuvitettuja yleisoppaita. Näyttävät löytöni olevan enimmäkseen tavallisia lajeja, mutta ehkä se jokin harvinainen jäi vielä tunnistamatta?







perjantai 3. elokuuta 2012

Löytöjä: Ojakurjenpolvi & keltaohdake


Suunnittelin kauan kasvien nuuskimisretkeä Padasjoen Kasiniemelle ja kun lähdin, en todella pettynyt. Siitä tuli kesän ylivoimaisesti paras. Alkuun tuli vastaan monta hienoa ketolajia kuten tummatulikukka ja mäkiarho, huipuksi lopulta pari hyytävää yllätystä, ojakurjenpolvi ja keltaohdake.

Aika tavallisesti vanhan maalaiskylän tienoille on kotiutunut jokin erikoinen, näkemisen arvoinen kasvi, mutta Kasiniemellä vähän enemmän. Vaikka paikkaa voi pitää melkein syrjäkulmana etäällä taajamista ja valtateistä. Toki kallioperän emäksisiset diabaasijuonet erityisesti monipuolistavat tienoon kasvimaailmaa.

Mitäänsanomattoman näköisellä paikalla heinikkoisella pihalla kasvoi ojakurjenpolvea yksinäinen kasvi. Retkeilykasvio mainitsee lajin joskus olevan viljelykarkulainen, joten sitä lienee luonnosta myös puutarhoihin siirretty. Toisaalta ojakurjenpolvea on aiemmin löydetty Padasjoen eteläpuolelta Lammilta ja saattaa hyvin ollakin, että jossain Kasiniemen lähellä niityllä on vielä löytämätön luonnonkasvupaikka, josta tämä on levinnnyt. Vain vähän matkan päässä kurjenpolvesta huomasin seudulla aika epätavallisia puutarhakarkulaisia: ison kasvuston tarhasinivalvattia ja maantien varteen levinneinä kyläneidonkieltä ja koiruohoa, lisäksi rohtosuopayrttiä ja kurtturuusua. Noista jokin yksittäinkin on mehevä havainto, mutta nyt sattuivat kaikki yhteen.

Jotain vielä ihmeellisempää tuli silti vastaan toisella paikalla kylätien varrella. Erikoisen näköinen kasvi heinikossa paljastui äkkiä oikealta kantilta kukalliseksi keltaohdakkeeksi. Tuossa vaiheessa passaa kysyä, kuka sen on siihen tuonut. Keltaohdake on suuri harvinaisuus jo koko Suomessa ja siitä on viime vuosilta vain muutama havainto maasta. Etelä-Hämeessä se on löydetty aiemmin Hattulasta, Hämeenlinnasta, Nokialta ja Kuusankoskelta, lähimpänä reilut 50 kilometriä lounaaseen. Keltaohdake on sitä paitsi arvioitu uhanalaiseksi Suomessa, tosin arviointi koskee luultavasti vanhimpia tulokasesiintymiä. Arvoitukselliselta hieman tuntuu, miten kasvi on saattanut saapua näinkin syrjäiseen paikkaan. Kenties jonkun kotipuutarhan kautta jollei kaukolevinneenä siemenenä.