lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kevätparaati

Kevään kohina on ollut todella nähtävissä ja kuultavissa, aistittavissa ja koettavissa viime päivinä, kuten usein tähän aikaan vuodesta. Jotkin pensaat rupeavat lehdittymään ja ensimmäisin paikoin ruohikkokin vihertää. Kohta myös koivut tulevat hiirenkorvalle. Välillä voisi pitää kirjaa nähdyistä kukkivista kasveista.

Vähitellen luonnonkasvejakin on alkanut putkahdella lisää. Ensimmäiset valkovuokot osuivat näköpiiriin 20. huhtikuuta. Tämä olikin joitain päiviä myöhemmin kuin keväällä 2011, mikä taitaa selittyä lämpenemisen viivästymisellä erikoisen aikaisten leskenlehtien jälkeen. Kuluvan viikon alussa löysin Vantaanjoen rantametsistä ensimmäiset isokäenrieskat ja mukulaleinikit kukassa, samoin keltavuokot juuri aukeamassa. Pari päivää sitten näin myös yllätyksenä aika runsaasti pystykiurunkannuksia, yllätyksenä sikäli että kasvin esiintymiä on melko vaikea löytää etäämpänä Helsingin rannikosta ja kasvi on myös hankala huomata muiden lehtien seasta. Tänään näin jo runsaasti voikukkia, joita paistatteili usean talon seinustalla Ala-Tikkurilasta Tikkurilaan. Aiempien vuosien ensimmäiset voikukkahavainnot ovat vappuaaton tienoilta, mutta nyt pari päivää jo ennen. Ehkä seinänjuuria tarkemmin tutkailemalla varhainen voikukka olisi löydettävissä viikkoa ennen toukokuuta. Itse miellän voikukan jo ihan kesän kukaksi ja merkiksi. Toisaalta näiden valtavan pikkulajikirjon kasvien kiihkeähkö pääkukinta-aika ajoittunee etelässä enemmin toukokuun puolelle.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kevätpörriäinen

Kevään kulku näyttäisi seisahtaneen joksikaan aikaa takatalven puraistua huhtikuun alussa. Onneksi kevätpäivät ovat vähitellen taas lämpenemään päin. Luonnonkukat eivät ole lajeina lisääntyneet vähään aikaan, viljeltyjä ulkokukkia toki olen nähnyt jo monipuolisen joukon. Kevätkukkien ensinäytös valuu pikku hiljaa pohjoisemmaksi. Luopioisissa sinivuokot ehtivät jo aika pitkälle sinisiksi nupuiksi ennen huhtikuun alun talvi-ilmoja. Ensimmäinen leskenlehden kukka löytyi kuin löytyikin pääsiäisen aikaan. Ajankohta on parisen viikkoa etelärannikkoa myöhäisempi, toisaalta ei lainkaan huono löytö Pirkanmaalla verraten aiempien vuosien havaintoihin tai ajatellen yleistä lumisuutta.

Lintulauta on viime aikoina ollut ennätyksellisen kuhinan vallassa. Talvehtijoiden lisäksi samasta ruoka-apajasta kilpailevat myös varhaiset paluumuuttajat, jotka eivät ravintoa lumen keskeltä löydäkään. Huomattavaa on erityisesti peippojen runsastuminen päivä päivän jälkeen. Tuttujen talvilintujen eli useiden tiaislajien ja keltasirkkujen lisäksi ruokintapaikkaa dominoivat röyhkein elkein aterioivat mustarastaat, joiden tieltä pienemmät saavat väistyä. Aika ajoin laudalle on lennähtänyt kuhiseva parvi viherpeippoja nokkimaan viljan jyviä tai muutama pariskunta pensaissa hyppeleviä pyrstötiaisia. Yksitellen on käväissyt iso joukko muitakin lajeja ja hyvin harvoin näyttäytyviä lintulautavieraita kuten pulmunen, punarinta, varpunen ja nokkavarpunen.