Kesämaitiainen

Keskellä kuuminta kesää niityt ja hakamaat täyttyvät keltaisista mykerökukista. Näiden asterikasvien massa muodostuu muun muassa kultapiiskuista, erilaisista keltanoista ja syysmaitiaisista. Joukkoon on piiloutunut myös yksi kiehtova harvinaisuus, kesämaitiainen. Se ei ulkonäöllään erikoisemmin erotu edellä mainituista kasveista, mutta on valitsemansa kasvupaikan ja kasvimaantieteensä perusteella aika kiinnostava laji.

Leontodon hispidus, Luopioinen, Rautajärvi, Rautajärven niitty. 23.7.2014.

Löytämäni kesämaitiaisen (Leontodon hispidus) voisi yksin kukintonsa ulkonäön perusteella tunnistaa yhtä hyvin syysmaitiaiseksi (Leontodon autumnalis), jota kasvaa joka puolella. Kesämaitiaisella mykerö perineen on ehkä vain hitusen syysmaitiaista rotevampi. Vasta kokonaisuus erottaa sen omaksi luvukseen: melko leveiden voikukkamaisten lehtien muodostama tyviruusuke, josta nousee haaraton yksimykeröinen vana, aikaisempi kukinta, karvaisuus. Missä syysmaitiainen on hyvin runsas, siinä kesämaitiainen vähälukuinen. Kasviyksilöitä paikansin vain kolme. Runsaita kesämaitiaiskasvustoja olen tavannut varmaan vain Pohjois-Karjalassa.

Leontodon autumnalis, edellisen vieressä.

Kesämaitiainen kuuluu Suomessa voimakkaasti itäpainoitteiseen kasvistoon. Se kuuluu niihin muinaistulokkaiksi tulkittuihin niittyjen ja ahojen kasveihin, jotka ovat levinneet (tai vaeltaneet) alkuaan Venäjän suunnasta, yhtä matkaa joskus varhaisen maatalouden mukana, ja joita edelleen kasvaa runsaimmin Itä-Suomessa, länsirannikkoa kohti harvinaistuen. Samantyyppistä kasvistoa edustavat täällä myös ahopeurankello (Campanula glomerata ssp. glomerata), ketoruusuruoho (Knautia arvensis) ja nurmikaunokki (Centaurea phrygia).

Uudempien kasvikirjojen mukaan kesämaitiainen on harvinaistunut elinalueillaan. Suomessa se luokitellaan nyt silmälläpidettäväksi lajiksi (NT) ja alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa (Pirkanmaa, 2a-vyöhyke) uhanalaiseksi (RT). Uhanalaisuusluokan syynä on kasvin väheneminen, koska avoimet kasvupaikat sulkeutuvat hoidotta. Aiemmin kesämaitiainen on löydetty lähistöltä yhdeltä toiselta perinnebiotoopilta, laitumelta Niittymäessä, kaksi kilometriä Rautajärvestä pohjoiseen. Oma löytöni täydentää jälleen tietoa jopa harvinaisesta taantuneiden lajien keskittymästä: samalla niityllä elää noin sadan metrin äärietäisyydellä kaksi vaarantunutta ja viisi silmälläpidettävää putkilokasvilajia, muista kasveista ja olioista puhumattakaan. Tästä lisää kohta.

Vielä tilastollista triviaa: kesämaitiainen on kuudes uusi luonnonkasvilaji, jonka olen tänä kesänä havainnut yhdeltä muka tutulta neliökilometriltä.


Lähteitä:
Kasviatlas 2013.
Pirkanmaan perinnemaisemat: Alueelliset ympäristöjulkaisut 125 (1999).
Punainen kirja 2010.
Retkeilykasvio (1998).
Suomen uhanalaiset kasvit (2012).
Suuri Pohjolan kasvio (2005).