Retkeilykasvio mainitsee tulvakonnanlieon yhdeksi elinympäristöksi ajoittain kuivahtavat hiekkapohjaiset lätäköt. Tämän kaltaiselta sijaishabitaatilta löysin itsekin lajin uuden esiintymän. Paikka on Orivedellä Naappilassa radanvarren kivilouhimo, joka on jo ennestään tunnettu monien kasvierikoisuuksien majapaikkana. Kun kallioon on joskus louhittu ammottava kuoppa, pohjalle jää kiviaavikkoa, jonka kasvit hyvin hitaasti valtaavat takaisin. Tiukaksi ja läpäisemättömäksi jyräytyneelle sepelipohjalle saattaa kertyä vettä ja pysyvää kosteutta, mikä jo riittää elättämään joitain äärimmäiseen niukkuuteen sopeutuneita kasveja. Pyöreälehtikihokki, jonka tavallisesti tapaa vain rahkasammalmättäässä, viihtyi laajaltikin märässä mutta hedelmättömässä kivimaassa, koska on lihansyöjä. Tällaiselle valesuolle on jostakin itiölaskeumasta kotiutunut myös satamäärin tulvakonnanliekoa.
 |
| Tulvakonnanlieko (Lycopodiella inundata) |
Oriveden radanvarren kasviharvinaisuuksista kauan tunnettu idänmasmalo saattaa olla hävinnyt. Jännittävä havainto kuitenkin, että vielä sähköjunien aikanakin radanvarsille levittäytyy monipuolista kiintoisaa kasvistoa. Ihan tavallisella ratavallilla viihtyy upea joukko hiekkaketojen lajeja, kuten ukontulikukka, pölkkyruoho, ruotsinpitkäpalko, lituruoho, mäkitervakko, kissankello, ketokeltto, karvaskallioinen ja ahokissankäpälä sekä aivan erityisesti metsänätkelmä -- kasvi jota muhkeana pensaana täydessä kukinnan loistossa ei voisi mitenkään kuvitella täysin luonnonvaraiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti