Jälleen oli vain pakko uskoa näkemänsä todeksi. Rauhoitetun ja harvinaisen kämmekkäkasvin yksi kukkinut verso puutarhan reunalla, alle 20 metrin päässä asuintalosta. Mutta kuinka ihmeessä se siinä voi kasvaa?
Luopioisten alue Hämeen lehtokeskuksessa on lehtoneidonvaipan esiintymiselle suosiollista seutua, mutta on se täälläkin harvinaisuus muutamien lehtojen kasvistossa. Lähimmät aiemmin tuntemani kasvit eivät sentään elä kaukanakaan, 1-1,5 kilometriä etelämpänä Rautajärven Kourasaaressa ja Varsasaaressa on molemmissa todella vankat esiintymät. Näissä kasvupaikat ovat aika erikoisia, sillä neidonvaippoja versoo tiheästi metsitettyjen peltotilkkujen varjoisilla pohjilla. Vähän samanlaiselle häiriöbiotoopille laji on nytkin lennähtänyt, eikä lehtoneidonvaippa taida edes kasvaa ihan koskemattomissa lehtometsissä. Silti vain ihmettelen, että laji voi viihtyä jopa puutarhassa, siperianhernepensaan alla, suikeroalpien ja puistolemmikkien välissä. Kasvin leviämisreitti tuntuu arvoitukselliselta, ja erikoisesti eksyminen juuri siihen paikkaan. Leviävätkö sen mikroskooppiset siemenet kerralla kilometreittäin tuulen viemänä? Minne kaikkialle muualle lähistöllä saarten orkideat ovat ehtineet kylväytyä? Kaiken lisäksi leviämisprosessin on täytynyt tapahtua jo aikoja sitten, sillä eräs kirja sanoo lehtoneidonvaipan kasvun siemenestä kukaksi kestävän yli vuosikymmenen.
Jotkut luonnosta törkeästi piittaamattomat vandaalit keräilevät rauhoitettuja luonnonvaraisia kämmekkäkasveja, jopa Suomessa, siirtääkseen niitä puutarhoihin. Minun ei edes tarvitse ryhtyä moisiin laittomuuksiin, sillä rauhoitetut orkideat tulevat itse luokseni!
 |
| Lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) on yllättävä lisä pihakasvistoon. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti