Neljännen päivän heinä on juolavehnä (Elymus repens). Lajin erikoisuus on ohut ja haarova juurakko, jonka pienestäkin palasesta kasvi voi versota uudelleen. Ominaisuus taitaa olla ravinneköyhien merenrantahietikkojen heinän sopeuma, Suomessa juolavehnä esiintyykin alkuperäisenä rannikoilla. Juolavehnä viihtyy apofyyttinä varsin monenlaisilla paikoilla, kuivasta sorakasasta hyvin typekkäille joutomaille.
Kasvullisen lisääntymiskykynsä vuoksi juolavehnää voi kutsua riesallisten rikkakasvien huipuksi. Peltoviljelyksessä se on hyvin tavallinen ja yksi vaikeimmin hävitettävistä rikoista, vilja- ja tai heinäpellosta sen saa tuhottua haluttujen heinien joukosta vain kaikki kasvit myrkyttävällä herbisidillä. Sinällään laji ei ole kovin kauhistuttavan näköinen, keskikokoinen heinä, jonka tunnistaa kaksirivisistä tähkistään. Tähkylät ovat toisinaan selvästi vihneelliset, toisinaan vihneettömät. Vain suurina harvinaisuuksina Suomesta löytyy muita samannäköisiä villivehniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti