Kevään kulku näyttäisi seisahtaneen joksikaan aikaa takatalven puraistua huhtikuun alussa. Onneksi kevätpäivät ovat vähitellen taas lämpenemään päin. Luonnonkukat eivät ole lajeina lisääntyneet vähään aikaan, viljeltyjä ulkokukkia toki olen nähnyt jo monipuolisen joukon. Kevätkukkien ensinäytös valuu pikku hiljaa pohjoisemmaksi. Luopioisissa sinivuokot ehtivät jo aika pitkälle sinisiksi nupuiksi ennen huhtikuun alun talvi-ilmoja. Ensimmäinen leskenlehden kukka löytyi kuin löytyikin pääsiäisen aikaan. Ajankohta on parisen viikkoa etelärannikkoa myöhäisempi, toisaalta ei lainkaan huono löytö Pirkanmaalla verraten aiempien vuosien havaintoihin tai ajatellen yleistä lumisuutta.
Lintulauta on viime aikoina ollut ennätyksellisen kuhinan vallassa. Talvehtijoiden lisäksi samasta ruoka-apajasta kilpailevat myös varhaiset paluumuuttajat, jotka eivät ravintoa lumen keskeltä löydäkään. Huomattavaa on erityisesti peippojen runsastuminen päivä päivän jälkeen. Tuttujen talvilintujen eli useiden tiaislajien ja keltasirkkujen lisäksi ruokintapaikkaa dominoivat röyhkein elkein aterioivat mustarastaat, joiden tieltä pienemmät saavat väistyä. Aika ajoin laudalle on lennähtänyt kuhiseva parvi viherpeippoja nokkimaan viljan jyviä tai muutama pariskunta pensaissa hyppeleviä pyrstötiaisia. Yksitellen on käväissyt iso joukko muitakin lajeja ja hyvin harvoin näyttäytyviä lintulautavieraita kuten pulmunen, punarinta, varpunen ja nokkavarpunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti