Ukonnauris

Jos vuodenaika ja valon määrä päättäisivät, kuluvan vuoden kasvikaudesta olisi jäljellä enää muistot albumissani, herbaariossani. Mutta mitä, lounaisvirran jatkuessa ei kasvi- tai kasvukaudenlopusta ole eteläisimmässä Suomessa tietoakaan. Aika isokin joukko kasveja löytyy yhä sieltä tai täältä kukkivana, jos nyt sitten kaikki kukalliset versot ovat kukinnassa aktiivisia. Syyskukista yksi on kuvan ukonnauris.

Ukonnauriiden suvun lajeja on Suomessa (ainakin) neljä erilaista kolmena lajina: idän-, nurmi-, ranta- ja rikkaukonnauris. Nurmi- ja rikkaukonnauris ovat yhdessä peltoukonnauris, vaikka voisi joku pitää niitä omina lajeina eri vuotisuuden ja monen tuntomerkkieron mukaan. Noista rikkaukonnauris on pottumaan yleisempiä rikkoja ja perusheinää, muut sitten itselleni jokseenkin oudompia.

Tämä kasvi juuttuu oudompien puolelle. Se kasvaa yksinäisenä törröttäjänä Luopioisissa Rautajärven taajaman sivulla, maantien penkereellä. Huomiota herättävää on paitsi jäykkä ryhdikkyys, tuonmoisesta tönimisen jälkeen pystyjököttäjäksi palautujasta tulee helposti mieleen pölkkyruoho, myös se että kasvi on tyveltä puutunut. Ei se siis ole ainakaan yksivuotinen rikkaukonnauris vaan jompi kumpi kaksivuotisista ukonnauriista, nurmi- tai ranta-. Molempi jännä löytö. Tukevat varren myötäiset lidut ohjaavat määrittäjää rantaukonnauriiseen, mutta teriön koko ei juuri kohene peltoukonnauriista.

Tämäkin keltakukka on epäilemättä liikennetulokas, kuten moni muu 322-tien pikkukylään johdattelema erikoisuus. Samalla "ihan tavallisella" tienlaidalla kasvaa aika yllättäen useitakin hivenen harvinaisia kasveja, joista parhaimmat ovat uusia löytöjä Rautajärvellä. Aiemmin kesällä havainnoimiani lajeja ovat esimerkiksi ahdekaunokki, idänukonputki (kolmas uusi tienvarsikasvupaikka Luopioisissa kesällä 2011!), nurmikohokki, karvaskallioinen, pölkkyruoho, rantatädyke ja kyläkurjenpolvi. Myös peltorasti näyttäytyi 2010 vastapuolen hiekkaisella myllerryksellä.