keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Piikkisalaatti

Ensikohtaaminen piikkisalaatin kanssa saattoi aiheuttaa pienen riemunkiljahduksen. Paikka oli Suutarila Helsingissä ja aika viime elokuu. Sitä vain kasvoi, pitkä rivi muhkeita yksilöitä korkearuohoisella joutomaakaistalla pyörätien vieressä. Paitsi että kasvi on ulkomuodoltaan erikoinen lehtisalaatin lähisukulainen, en myöskään ole tottunut löytämään pääkaupunkiseudulla läheskään saman luokan kasviharvinaisuuksia (vaikkapa joka sadannen neliökilometrin) kuin Sydän-Hämeessä.


Pian sitten jo huomasinkin, että piikkisalaatti oli tietyllä alueella Suutarilan ja Ala-Tikkurilan välillä aivan tavallinen kasvi tienvarsilla. Yhdellä retkellä esiintymäpisteitä kertyi muistiin roppakaupalla. Yksittäisenä löysin piikkisalaatin myös Hermannin Kyläsaaresta entisen satama-alueen liepeiltä ja Vantaan puolelta Keravanjoen varrelta.


Tänä vuonna piikkisalaatti onkin edelleen innostunut Helsingin pohjoisnurkassa ja on kylväytynyt joka puolelle, mistä vain löytyykin möyrittyä hiekkamaata. Ihan tuoreeltaan huomasin ainakin samanveroiset salaatistot Malmilla, Falkullan ja Ala-Malmin välisellä alueella.Varsinkin rakenteilla olevan Ormuspellon kuivilla soramurskekentillä oli salaattia tiheästi. Tuolla alueella olen liikkunut paljon ennenkin, mutta silloin ei mitään erikoisempaa kasvistoa ole näkynyt. Sivujuonteena kerrottakoon, että sorakenttä oli odottamattomasti yllättävän monilajinen, 90 kasvilajia 0,2 hehtaarin alalla. Joukossa oli joitain mielenkiintoisia lajeja kuten vata, jota en ole ennen joutomaakasvupaikalla tavannut sekä karulla kivimurskalla kasvamiseen erikoistunut leijonankidan pikkusisko kissankita.


Edellä mainitun retken jälkeen ajattelin, etten enää yllättyisi, vaikka piikkisalaattia kasvaisi missä ja miten paljon tahansa. No niinhän sitä kasvoikin. Vantaalla näkyi kehä kolmen liepeillä laajoja kasvustoja kilometri kilometrin perään. Ajan säästämiseksi päätin lopulta, että yhden kasvuston merkitseminen neliökilometriä kohti saa riittää. Huomion arvoisesta on, että Vantaan kasvit -kirja tuntee piikkisalaatin vain yhdestä paikasta 1990-luvulla.


Yhteenvetona voisi todeta, että piikkisalaatti kasvaa runsaana useilla alueilla pääkaupunkiseudulla, joilta sitä ei aiemmin tunneta ja on myös roimasti lisääntynyt. Miksikö? Välimerenilmastosta kotoisin oleva salaatti epäilemättä nauttii täysin siemauksin 2010-luvun tyylisistä kuivista ja huippukuumista kesistä. Ahaa, ei yksin talvien lämpeneminen vaan myös kesien kuumeneminen levittää uusia lajeja pohjoiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti