Heinähuuma

Kesä on yhä alkupuolellaan, vielä ei ole heinäkuu, vaikka syysmaitiainenkin on kukkinut aikoja sitten. Kesän alku on parhainta aikaa heinien tutkimiseen. Niistä useimmat kukkivat tällöin, lajin tunnistamisen kannalta keskeinen osa kukinto on näkyvillä. Vuodesta riippuen kesän loppua kohti
varhaisemmat heinät kärventyvät kuiviksi ja määrittäminen vaikeutuu.

Löytöjä: Kyläkellukka

Myöhään venähti tänä suvena kasvihavaintokauden alku, toisaalta nyt luonnon vehreyden ollessa huipussaan on hienoa suunnistaa taas uusille löytöretkille. Ensimmäinen mainio, huomioitava löytö tältä kesältä on kyläkellukka (Geum urbanum) Pälkäneellä, Luopioisten Rautajärvellä.

Laji on ihan tavallinen eteläisimmässä Suomessa, Ahvenanmaalla etenkin hyvin yleinen, mutta harvinaistuu selvästi sisämaassa ja on Etelä-Hämeessäkin jo aika vähälukuinen. Kyläkellukka on lajinimensä mukaan todella urbaani kasvi, esimerkiksi pääkaupungissa Helsingissä sitä kasvaa aivan yleisenä rakennettujen alueiden pensaikoissa ja metsiköissä. Suomen lounaiskolkassa se kyllä myös alkuperäinen lehtokasvi, eikä vain kaupunkien asukas. Hämeen maaseudulla se onkin sitten harvinaisempi vieras, kun taas läheistä ojakellukkaa esiintyy kaikkialla. Luopioisissa olen ojakellukan aiemmin tavannut kirkonkylän hautausmaalla, mutta Rautajärven "syrjäkylällä" havainto on itselleni uusi.

 Maantienvarren kasveja ei ole vielä ehditty silputa Rautajärvellä, toisin kun vuosi sitten tähän aikaan (vrt. jutut Luopioisten tienvarsikasvisto osa 1 & 2 viime kesältä). Kyläkellukkaa esiintyy kahtena lähekkäisenä kasvustona maantien 322 penkereellä muiden kiintoisien liikennetulokaslajien joukossa. Onhan se takuulla elänyt paikallaan jo vuosikin sitten kun olen tienvarsitutkimuksessa syynännyt pariin otteeseen kasvupaikan. Tosin kasvi on sen verran aikainen, että on lähes kokonaan kukkinut ja nyt paljastui ensiksi tummanpunaisista pähkylärykelmistään.

Mustikka x puolukka

Helsingin Sanomien vuorokauden luetuin nettiuutinen kuuluu: Ruotsista löydettiin mustikan ja puolukan risteytys . Jopas jotakin, ei ihan äkkiä muistu mieleen, milloin olisi viimeksi ollut kasvitieteellinen uutinen ihan kärkipaikalla. Onpa hienoa, että floristisia havaintoja näin laajasti noteerataan, vielä ulkomailta asti. Tämän toki soisi tapahtuvan useamminkin. Löydetäänhän Suomessakin toistuvasti esimerkiksi valtakunnalle uusia kasveja, jos ei useinkaan putkilokasveja niin ainakin sammalia.

Harmi kyllä että tässä tapauksessa uutisen erityisarvo lässähtää, mikäli se on valikoitu suomalaiseen mediaan siksi, että löytö olisi jotenkin ainutlaatuinen. Retkeilykasvio tuntee myös mustikan ja puolukan risteymän, Vaccinium x intermediumin, "hyvin harvinainen tosin hankala huomata". Kasviatlas-kartta myös vahvistaa , mustikan ja puolukan risteymä on Suomessakin löydetty useasta paikasta, myös tällä vuosisadalla. Nytpä siis kangasmetsistä muolukoita etsiskelemään, ties vaikka pääsisi etusivulle.

Kevätparaati

Kevään kohina on ollut todella nähtävissä ja kuultavissa, aistittavissa ja koettavissa viime päivinä, kuten usein tähän aikaan vuodesta. Jotkin pensaat rupeavat lehdittymään ja ensimmäisin paikoin ruohikkokin vihertää. Kohta myös koivut tulevat hiirenkorvalle. Välillä voisi pitää kirjaa nähdyistä kukkivista kasveista.

Vähitellen luonnonkasvejakin on alkanut putkahdella lisää. Ensimmäiset valkovuokot osuivat näköpiiriin 20. huhtikuuta. Tämä olikin joitain päiviä myöhemmin kuin keväällä 2011, mikä taitaa selittyä lämpenemisen viivästymisellä erikoisen aikaisten leskenlehtien jälkeen. Kuluvan viikon alussa löysin Vantaanjoen rantametsistä ensimmäiset isokäenrieskat ja mukulaleinikit kukassa, samoin keltavuokot juuri aukeamassa. Pari päivää sitten näin myös yllätyksenä aika runsaasti pystykiurunkannuksia, yllätyksenä sikäli että kasvin esiintymiä on melko vaikea löytää etäämpänä Helsingin rannikosta ja kasvi on myös hankala huomata muiden lehtien seasta. Tänään näin jo runsaasti voikukkia, joita paistatteili usean talon seinustalla Ala-Tikkurilasta Tikkurilaan. Aiempien vuosien ensimmäiset voikukkahavainnot ovat vappuaaton tienoilta, mutta nyt pari päivää jo ennen. Ehkä seinänjuuria tarkemmin tutkailemalla varhainen voikukka olisi löydettävissä viikkoa ennen toukokuuta. Itse miellän voikukan jo ihan kesän kukaksi ja merkiksi. Toisaalta näiden valtavan pikkulajikirjon kasvien kiihkeähkö pääkukinta-aika ajoittunee etelässä enemmin toukokuun puolelle.

Kevätpörriäinen

Kevään kulku näyttäisi seisahtaneen joksikaan aikaa takatalven puraistua huhtikuun alussa. Onneksi kevätpäivät ovat vähitellen taas lämpenemään päin. Luonnonkukat eivät ole lajeina lisääntyneet vähään aikaan, viljeltyjä ulkokukkia toki olen nähnyt jo monipuolisen joukon. Kevätkukkien ensinäytös valuu pikku hiljaa pohjoisemmaksi. Luopioisissa sinivuokot ehtivät jo aika pitkälle sinisiksi nupuiksi ennen huhtikuun alun talvi-ilmoja. Ensimmäinen leskenlehden kukka löytyi kuin löytyikin pääsiäisen aikaan. Ajankohta on parisen viikkoa etelärannikkoa myöhäisempi, toisaalta ei lainkaan huono löytö Pirkanmaalla verraten aiempien vuosien havaintoihin tai ajatellen yleistä lumisuutta.

Lintulauta on viime aikoina ollut ennätyksellisen kuhinan vallassa. Talvehtijoiden lisäksi samasta ruoka-apajasta kilpailevat myös varhaiset paluumuuttajat, jotka eivät ravintoa lumen keskeltä löydäkään. Huomattavaa on erityisesti peippojen runsastuminen päivä päivän jälkeen. Tuttujen talvilintujen eli useiden tiaislajien ja keltasirkkujen lisäksi ruokintapaikkaa dominoivat röyhkein elkein aterioivat mustarastaat, joiden tieltä pienemmät saavat väistyä. Aika ajoin laudalle on lennähtänyt kuhiseva parvi viherpeippoja nokkimaan viljan jyviä tai muutama pariskunta pensaissa hyppeleviä pyrstötiaisia. Yksitellen on käväissyt iso joukko muitakin lajeja ja hyvin harvoin näyttäytyviä lintulautavieraita kuten pulmunen, punarinta, varpunen ja nokkavarpunen.

Kevätseurantaa

Taas päivitän joitain kevään ensihavaintojani. Näinhän tuleekin mukavasti kasattua yhteen tiedot kevään etenemisen seurannasta. Maanantai 26.3. oli oikein kevättä tulviva päivä ja edeltävänä viikonvaihtena satanut vitivalkoinen lumipeite siten jäi vain ihan hetkelliseksi talven väliintuloksi. Retkelläni eteläisen Vantaan jokiuomien seuduilla oli nähtävissä runsastuneet leskenlehdet, joita kukkii jo paljon ja monissa paikoissa. Myös useat nokkosperhoset ovat heränneet horroksesta ja olivat liikkellä päivänpaisteessa. Toki yksittäisiä talvehtimiskoloistaan esiin kömpineitä yksilöitä on voinut olla havaittavissa jo joitain aikoja sitten.

Ehdottomasti varhaisuuskärkeä on sinivuokko, joka myös ehtii kukkaan tänä vuonna jo maaliskuun puolella. Ensimmäisten kasvien vanat olivat viikon alussa alkaneet vähän raottaa sinisiä kehälehtiään ja vain yksi aurinkoinen päivä riittää, jotta sinivuokko kukkisi. Kuvattu kasvi sinnittelee melko varjoisallakin paikalla metsikössä, jonka tiheiden kuusten peittämä pohjakerros sulaa aikaisin. Tällä vauhdilla valkovuokoista ja muista kevätkukista taitaa saada aikaisuusennätyksiä.