Nurmilauha

Kolmannen päivän heinä on yleisyyshuippua: Nurmilauha (Deschampsia cespitosa). Se on jokseenkin joka niityn heinä, mutta erikoisen näkyvä kosteilla niityillä kasvaessaan monivuotisina mättäiksi kohoavina ruusukkeina.

Koiranheinä

Heinäkuun toisen päivän heinälaji on koiranheinä (Dactylis glomerata). Se on itselleni myös vanha tuttu laji. Heinäksi koiranheinä on siitä jännittävä tai poikkeava, että sen voi tuntea helposti pelkistä lehdistään, jotka ovat kourumaisia ja tyvistään ihan litistyneitä. Sen röyhykukinto on myös selkeästi omanlaisensa, tähkylät ovat rykelminä mutkikkaan rangan haaroissa. Koiranheinä on ihan yleinen Etelä-Suomessa, muinaistulokkaana pidetty ja rehuheinänäkin viljelty. Se on ainakin jonkun puutarhassa myös sitkeä rikkakasvi. Mättään kokoinen heinäkasvusto on niin tiukasti juurtunut maahan, että tuskin kaksin käsinkään saa sitä riuhtaistua irti.

Dactylis glomerata. Luopioinen, Rautajärvi.

Nuokkuhelmikkä

Heinäkuun ensimmäisen päivän heinälaji on nuokkuhelmikkä (Melica nutans). Se kasvaa erilaisissa lehtomaisissa metsissä ja esiintyy yleisenä koko Suomessa, eteläosassa laajalti hyvin yleisenäkin. Nuokkuhelmikkä itse asiassa kukkii jo aika varhain kesällä ja tähän aikaan sen tähkylät alkavat pullistua kypsyessään. Tähkylät ovat nuokkuhelmikän kukinnossa lajinimen mukaan nuokkuvana rivinä, josta heinän ihan helposti tunnistaa.

Melica nutans. Luopioinen, Rautajärvi.

Heinähuuma

Kesä on yhä alkupuolellaan, vielä ei ole heinäkuu, vaikka syysmaitiainenkin on kukkinut aikoja sitten. Kesän alku on parhainta aikaa heinien tutkimiseen. Niistä useimmat kukkivat tällöin, lajin tunnistamisen kannalta keskeinen osa kukinto on näkyvillä. Vuodesta riippuen kesän loppua kohti
varhaisemmat heinät kärventyvät kuiviksi ja määrittäminen vaikeutuu.

Löytöjä: Kyläkellukka

Myöhään venähti tänä suvena kasvihavaintokauden alku, toisaalta nyt luonnon vehreyden ollessa huipussaan on hienoa suunnistaa taas uusille löytöretkille. Ensimmäinen mainio, huomioitava löytö tältä kesältä on kyläkellukka (Geum urbanum) Pälkäneellä, Luopioisten Rautajärvellä.

Laji on ihan tavallinen eteläisimmässä Suomessa, Ahvenanmaalla etenkin hyvin yleinen, mutta harvinaistuu selvästi sisämaassa ja on Etelä-Hämeessäkin jo aika vähälukuinen. Kyläkellukka on lajinimensä mukaan todella urbaani kasvi, esimerkiksi pääkaupungissa Helsingissä sitä kasvaa aivan yleisenä rakennettujen alueiden pensaikoissa ja metsiköissä. Suomen lounaiskolkassa se kyllä myös alkuperäinen lehtokasvi, eikä vain kaupunkien asukas. Hämeen maaseudulla se onkin sitten harvinaisempi vieras, kun taas läheistä ojakellukkaa esiintyy kaikkialla. Luopioisissa olen ojakellukan aiemmin tavannut kirkonkylän hautausmaalla, mutta Rautajärven "syrjäkylällä" havainto on itselleni uusi.

 Maantienvarren kasveja ei ole vielä ehditty silputa Rautajärvellä, toisin kun vuosi sitten tähän aikaan (vrt. jutut Luopioisten tienvarsikasvisto osa 1 & 2 viime kesältä). Kyläkellukkaa esiintyy kahtena lähekkäisenä kasvustona maantien 322 penkereellä muiden kiintoisien liikennetulokaslajien joukossa. Onhan se takuulla elänyt paikallaan jo vuosikin sitten kun olen tienvarsitutkimuksessa syynännyt pariin otteeseen kasvupaikan. Tosin kasvi on sen verran aikainen, että on lähes kokonaan kukkinut ja nyt paljastui ensiksi tummanpunaisista pähkylärykelmistään.

Mustikka x puolukka

Helsingin Sanomien vuorokauden luetuin nettiuutinen kuuluu: Ruotsista löydettiin mustikan ja puolukan risteytys . Jopas jotakin, ei ihan äkkiä muistu mieleen, milloin olisi viimeksi ollut kasvitieteellinen uutinen ihan kärkipaikalla. Onpa hienoa, että floristisia havaintoja näin laajasti noteerataan, vielä ulkomailta asti. Tämän toki soisi tapahtuvan useamminkin. Löydetäänhän Suomessakin toistuvasti esimerkiksi valtakunnalle uusia kasveja, jos ei useinkaan putkilokasveja niin ainakin sammalia.

Harmi kyllä että tässä tapauksessa uutisen erityisarvo lässähtää, mikäli se on valikoitu suomalaiseen mediaan siksi, että löytö olisi jotenkin ainutlaatuinen. Retkeilykasvio tuntee myös mustikan ja puolukan risteymän, Vaccinium x intermediumin, "hyvin harvinainen tosin hankala huomata". Kasviatlas-kartta myös vahvistaa , mustikan ja puolukan risteymä on Suomessakin löydetty useasta paikasta, myös tällä vuosisadalla. Nytpä siis kangasmetsistä muolukoita etsiskelemään, ties vaikka pääsisi etusivulle.