Edelleen talvi

Ihan tasan vuosi sitten löytyivät ensimmäiset kevätkukat, leskenlehdet. Nyt sen sijaan vastineena on hyytävä pakkanen ajoittaisella lumipyryllä kuorrutettuna. Kevään tuoksua saisi kyllä jo olla ilmassa mutta meteorologi on toista mieltä. Talvea pukkaa. Pienenä merkkinä kasvikauden alusta etelänruttojuuri työnsi Helsingissä muutaman kukkanupun esiin ulkoseinustalla jo helmi-maaliskuun vaihteen leutoina päivinä, mutta paleltui sittemmin.

Talvi on toisaalta aika kuollutta aikaa kasviharrastuksessa. Toisaalta talvellakin on mahdollista kokea jotain. Monena vuonna olen kevättalven lumisimpaan aikaan tehnyt talventörröttäjänbongaushiihtolenkin ja laskennut kerralla usean kymmenen eri lajin kuolleen rangan. Puiden talviaikainen havainnointi, talvidendrologia, on myös ihan oma talvikasvistuksen lajinsa. Ikivihreillä havupuilla neulasineen säilyvät tietysti useimmat tuntomerkit samoina ympäri vuoden. Talvikaljujen lehtipuiden latvusmuotojen vertailukin voi olla mielenkiintoista tai koettaa erottaa eri poppelilajeja silmun muodoista.

Ei talventörröttäjistä ja muista sittenkään ole iloa niin moneksi kuukaudeksi etteikö valkoisen vaihtumista vihreäksi odottaisi malttamattomasti. Keväättömyyteen saattaa vähän auttaa retket ympärivuotisiin kasvimaailmoihin. Kasvihuone- ja talvipuutarhoissa olen viime aikoina vieraillut ahkerasti, samoin isoissa puutarhakaupoissa tutkimassa siemenuutuuksia. Jotain jännää on toki löytynyt. Yhden saksalaisketjun valikoimissa on tarjolla erikoinen siemenpussi. Kasvaakohan tästä pikarililja vai revonhäntien sukulainen kukonharja vai jotain niiden väliltä?