Kevät!

Tämä päivä tiivistyy hienosti yhden sanan huudahdukseen. Almanakka kääntyi vuoden valoisammalle puoliskolle ja hanget saavat kyytiä auringon säkeniltä. Etelässä joulun jälkeen alkanut lumitalvi jää vähän viime vuosia lyhyemmäksi, mutta talven taittuminen on silti oikein odotettu tapahtuma. Miksikö? Uuden kasvikauden odotus saa aikaan jo pientä kihelmöintiä. Kasvi-intoilija odotaa tietenkin kevään ensimmäistä kukkaa. Samaan aikaan lounaistuulet lennättävät päivittäin uusia muuttolintulajeja, jotka pitävät ornit kiireisinä.

Aivan lounaassa, ainakin Ahvenanmaalla, lumet ovat huvenneet jo sen verran vähiin, että ensimmäisten leskenlehtien kukinta on jo pian odotettavissa. Pääkaupunkiseudulla lumimittaukset näyttävät neljänneksestä melkein puoleen metriin lunta, toki sulamistahti taitaa olla viimevuotista edellä ja kahden vuoden takaiseen selvästikin joutuisampaa. Sinne tänne paahteisille tienpenkoille ja betonikolossien reunoille on aurinko jo puraissutkin pälvilaikkuja. Jos juuri sopivalla paikalla sattuu olemaan leskenlehden kasvusto, niin riitävä lämpösäteily ehkä herättää maanrajassa odottavat nuput äkkiä paksunkin lumen saarroksista. Vuosi sitten ensimmäisten leskenlehtieni löytöpäivä oli 8. huhtikuuta, johon on vielä hyvin aikaa. Jospa tänä vuonna osuisi maaliskuun puolella... Tämän päivän voisi oikeastaan jo merkitä kasvikauden 2012 avaukseksi, sillä ensimmäinen kukkija löytyi (en laske nyt mukaan norkkokukkia), kun huomasin ensimmäisen etelänruttojuuren avanneen mykerönsä. Ei toki luonnonkukka vaan koristekasvi, Pohjois-Helsingissä talon eteläseinää vasten, josta oli aiemmin kauhottu lumet pois. Lämmin kevättuulahdus on tuokin. Tästä se alkaa!

Etelänruttojuuri (Petasites hybridus). Helsinki 20.3.2012.